22.11.2011

Hakemus Helsingin käräjäoikeudessa

A oli 7.5.2009 vireille tulleessa hakemuksessaan pyytänyt, että hänelle annetaan jäljennökset kaikista asiakirjoista, jotka liittyivät käräjäoikeudessa vuonna 2004 vireillä olleeseen ja lainvoimaisesti ratkaistuun lapseksiottamisen vahvistamista koskevaan oikeudenkäyntiin. A oli kysymyksessä olevan lapsen isä ja siksi asianosainen.

Käräjäoikeuden päätös 5.6.2009

Käräjäoikeus totesi, että hakemuksessa tarkoitetussa asiassa oli vahvistettu lapsen äidin kuoltua ottolapsisuhde B:n ja lapsen välillä. Käräjäoikeus katsoi, että koska A:lla ei ollut ollut asianosaisen asemaa lapseksiottamisen vahvistamista koskeneessa oikeudenkäynnissä, hänellä ei ollut oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 12 §:n mukaan oikeutta saada tietoa muun kuin julkisen asiakirjan sisällöstä. Jälkikäteen tehty isyyden tunnustaminen ja mahdollinen vahvistaminen ei tuonut asianosaisuutta käräjäoikeudessa jo päättyneeseen oikeudenkäyntiin.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi A:n pyynnön salaisen asiakirjan saamisesta.

Asian on ratkaissut notaari Mika Mäkelä.

Helsingin hovioikeuden päätös 18.2.2010

A valitti hovioikeuteen ja uudisti vaatimuksensa saada myös salainen asiakirja. A totesi olleensa asianosainen lapseksiottamisen vahvistamista koskevassa hakemusasiassa, koska hän oli lapseksi otettavan lapsen biologinen isä. A ei ollut antanut suostumustaan lapseksiottamiseen eikä häneltä ollut sitä edes kysytty.

Hovioikeus totesi, että käräjäoikeus oli käsitellessään ottolapsiasiaa vuonna 2004 pitänyt hakemuksen kohteena olevaa todistusta ottolapsineuvonnan antamisesta oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain nojalla salassa pidettävänä. Hovioikeus katsoi, että asiakirja oli mainitun lain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan pidettävä salassa vain siltä osin, kun se sisälsi tietoja, jotka olivat kysymyksessä olevan lapsen kannalta arkaluonteisia tietoja henkilön yksityiselämään liittyvistä seikoista. Todistus katsottiin salassa pidettäväksi kolmen virkkeen osalta.

Hovioikeus lausui, että oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan asianosaisella oli oikeus saada tieto muunkin kuin julkisen oikeudenkäyntiasiakirjan sisällöstä. Siten A:n oikeus saada tieto edellä mainitusta oikeudenkäyntikirjoihin sisältyvästä ottolapsineuvonnan antamista koskevasta todistuksesta myös siltä osin kuin se sisälsi salassa pidettävää tietoa riippui siitä, oliko häntä pidettävä lapseksiottamisen vahvistamista koskevan asian asianosaisena.

Hovioikeus totesi, että A oli asiakirjapyynnössään ja valituksessaan väittänyt olevansa lapseksi otetun lapsen biologinen isä. Lapseksiottamisen vahvistamista koskevassa asiassa hakijana oli ollut B ja asiaan osallisena lapsi. Asiakirjoissa ei ollut mainintoja tai merkintöjä lapsen isästä tai tämän kuulemisesta asiassa.

Lapseksiottamisesta annetun lain (ottolapsilaki) 31 §:n 1 momentin mukaan alaikäisen lapsen vanhemmalle sekä lapsen huoltajalle ja holhoojalle oli varattava tilaisuus tulla kuulluksi lapseksiottamisen vahvistamista koskevassa asiassa. Mainitun lainkohdan 2 momentin mukaan kuuleminen ei ollut tarpeen, jos kutsua ei voitu antaa kuultavalle tiedoksi tai kuultavan mielipide oli jo aikaisemmin luotettavasti selvitetty taikka kuulemista oli muutoin pidettävä asian ratkaisemisen kannalta aiheettomana. Ottolapsilain 32 §:n mukaan henkilöllä, jota oli kuultava, oli oikeus hakea muutosta asiassa annettuun päätökseen.

Hovioikeus totesi, että Korkein oikeus oli lapseksiottamista koskevassa ratkaisussaan KKO 2009:40 katsonut ottolapsilain yleisten tavoitteiden kannalta perustelluksi, että lapsen syntymästä alkaen hänen biologisia vanhempiaan käsiteltiin ottolapsilaissa tarkoitettuina vanhempina. Ratkaisussa todettiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen korostaneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa koskevassa ratkaisukäytännössään, että lapseksiottamista koskevassa asiassa oli kuultava lapsen biologisia vanhempia, vaikkei heidän vanhemmuuttaan ollut oikeudellisesti vahvistettu.

Edellä mainittujen oikeusohjeiden perusteella hovioikeus katsoi, että se seikka, että lapseksiottamisen vahvistaminen oli ottolapsilain 9 §:n mukaan eräissä tapauksissa mahdollista myös silloin, kun lapsen vanhempi ei ollut antanut siihen suostumustaan tai tätä ei ollut voitu asiassa kuulla, ei merkinnyt, etteikö lapsen biologisella isällä olisi ottolapsilain 31 §:n mukaan vanhemman asemaa. Vanhemman asema ei myöskään ollut sidoksissa siihen, oliko kuuleminen ollut ottolapsilain 31 §:n 2 momentin nojalla tarpeen. Biologisen isän asemaa lainkohdassa tarkoitettuna vanhempana ja asian asianosaisena osoitti myös ottolapsilain 32 §:n säännös muutoksenhakuoikeudesta, jonka käyttö ei ollut sidoksissa siihen, oliko muutoksenhakuun oikeutetulle varattu tilaisuus tulla kuulluksi asiassa.

Lapseksiottamisen vahvistamista koskevan oikeudenkäynnin ajankohtana lapsen isyyttä ei ollut vahvistettu. Asiakirjoista ei ilmennyt, että lapsen biologinen isä olisi ollut käräjäoikeuden tiedossa tai että tämä olisi osallistunut mainittuun oikeudenkäyntiin. Maistraatin 3.4.2009 antamasta isyyden tunnustamisen hyväksymistä koskevasta päätöksestä ilmeni, että A oli tunnustanut isyyden vasta 23.1.2009. B oli isyyden tunnustamisen yhteydessä kiistänyt A:n isyyden. Maistraatti oli ilmoittanut, että se oli ottanut päätöksensä omasta aloitteesta uudelleen käsiteltäväksi, koska päätös oli perustunut virheelliseen lain soveltamiseen.

Hovioikeus katsoi, että asiassa ei ollut riittävällä varmuudella selvitetty, että A olisi käsiteltäessä lapseksiottamisen vahvistamista koskevaa asiaa käräjäoikeudessa vuonna 2004 ollut ottolapsilain 31 §:n tarkoittamassa vanhemman asemassa. A:n esittämän selvityksen mukaan hänen isyyttään ei ollut edelleenkään lainvoimaisesti tunnustettu tai vahvistettu. A ei ollut ollut asianosaisen asemassa lapseksiottamisen vahvistamista koskevan asian käsittelyssä.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja katsoi, että A:lla oli oikeus saada tieto ottolapsineuvonnan antamista koskevan todistuksen julkisesta osasta. A:n pyyntö saada tieto todistuksesta myös sen salassa pidettävältä osalta hylättiin.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Paula Koski, Timo Vuojolahti (eri mieltä) ja Birgitta Lemström. Esittelijä Erja Kalske.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Vuojolahti lausui, että A:n oikeus saada tieto ottolapsineuvonnan antamista koskevasta todistuksesta sen salassa pidettäviltä osin riippui siitä, oliko häntä pidettävä lapseksiottamista koskevan asian asianosaisena.

Vuojolahti katsoi mainitun todistuksen osoittavan, että B tiesi, kuka oli lapsen biologinen isä. Maistraatti oli myös hyväksynyt A:n isyyden tunnustamisen, joskin oli ottanut asian virheen korjaamiseksi uudelleen käsiteltäväksi. Näissä olosuhteissa A oli esittänyt riittävän selvityksen siitä, että hänellä oli lapseksiottamisen vahvistamista vuonna 2004 käräjäoikeudessa käsiteltäessä ollut tuossa asiassa ottolapsilain 31 §:n 1 momentissa tarkoitettu vanhemman asema. Sen vuoksi A:lla oli oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 12 §:n 1 momentin nojalla asian asianosaisena oikeus saada tieto asian oikeudenkäyntiasiakirjoihin kuuluvasta edellä kerrotusta todistuksesta kaikilta osin.

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja sovellettavat säännökset

1. A on vaatinut, että hänelle annetaan tieto hakemuksessa tarkoitetun lapseksiottamisen vahvistamista koskevan asian oikeudenkäyntiasiakirjoihin sisältyvästä todistuksesta ottolapsineuvonnan antamisesta myös siltä osin, kuin todistuksen on katsottu sisältävän salassa pidettäviä tietoja.

2. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 7 §:n mukaan tuomioistuimelle toimitettu oikeudenkäyntiasiakirja on pääsääntöisesti julkinen. Lain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan oikeudenkäyntiasiakirja on kuitenkin pidettävä salassa siltä osin, kuin se sisältää arkaluonteisia tietoja henkilön yksityiselämään, terveydentilaan, vammaisuuteen tai sosiaalihuoltoon liittyvistä seikoista.

3. Sanotun lain 12 §:n 1 momentin mukaan asianosaisella on oikeus saada tieto muunkin kuin julkisen oikeudenkäyntiasiakirjan sisällöstä. Tätä oikeutta on säännöksen 2 momentissa rajoitettu tietyissä tilanteissa, joista nyt käsillä olevassa asiassa ei ole kysymys.

4. Asiassa tulee siten ratkaista, onko A lapseksiottamisen vahvistamista koskevassa asiassa sellainen asianosainen, jolla on oikeus oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain asianosaisjulkisuutta koskevien säännösten perusteella saada tieto oikeudenkäyntiasiakirjasta myös siltä osin, kuin se sisältää salassa pidettäviä tietoja.

A:n asema lapseksiottamisen vahvistamista koskevassa asiassa

5. A on katsonut olleensa lapseksiottamisen vahvistamista koskevassa asiassa asianosainen, koska hän on ottolapseksi 2.7.2004 annetun lapsen biologinen isä.

6. Lapseksiottamisesta annetun lain (ottolapsilaki) 29 §:n mukaan lapseksiottamisen vahvistamista koskeva asia pannaan käräjäoikeudessa vireille kirjallisella hakemuksella, jonka tekevät lapseksiottaja tai lapseksiottajat yhdessä. Lain 31 §:n mukaan alaikäisen lapsen vanhemmalle sekä lapsen huoltajalle ja holhoojalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi asiassa. Näillä kuultavilla on lain 32 §:n nojalla oikeus hakea muutosta lapseksiottamisen vahvistamista koskevassa asiassa annettuun tuomioistuimen päätökseen.

7. Ottolapsilain 9 §:n mukaan lapseksiottaminen voidaan erittäin painavista syistä vahvistaa, vaikka vanhemmat tai toinen heistä ei ole antanut suostumustaan lapseksiottamiseen. Ennakkoratkaisussa KKO 2009:40 Korkein oikeus on katsonut, että ottolapsisuhde voidaan erittäin painavista syistä vahvistaa myös ilman vanhemman kuulemista. Samalla Korkein oikeus on katsonut ottolapsilain yleisten tavoitteiden kannalta perustelluksi, että lapsen syntymästä alkaen hänen biologisia vanhempiaan käsitellään ottolapsilaissa tarkoitettuina vanhempina. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään edellyttänyt, että lapsen biologisia vanhempia on kuultava lapseksiottamisesta myös siinä tapauksessa, että heidän vanhemmuuttaan ei ole oikeudellisesti vahvistettu.

8. A:ta ei ole kuultu lapseksiottamisen vahvistamista koskeneessa oikeudenkäynnissä. Käräjäoikeuden tiedossa ei ilmeisesti ole tuolloin ollut se, että A on lapsen biologinen isä. A on ilmoittanut tunnustaneensa lapseksiotetun lapsen isyyden vasta 23.1.2009 ja Satakunnan maistraatti on vahvistanut isyyden 3.4.2009. A on esittänyt uskottavan selvityksen isyydestään eikä myöskään B ole hakemukseen vastatessaan riitauttanut tätä väitettä.

Asianosaisjulkisuus

9. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa ei ole määritelty sitä, mitä laissa tarkoitetaan asianosaisella. Myöskään lakia koskevaan hallituksen esitykseen (HE 13/2006 vp) ei sisälly asianosaisen määrittelemistä tarkoittavia lausumia. Ennen nykyisen oikeudenkäynnin julkisuutta koskevan lain säätämistä oikeudenkäyntiasiakirjojen asianosaisjulkisuudesta säädettiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999). Tukea asianosaiskäsitteen tulkintaan voidaan siten hakea viimeksi mainitusta laista, jonka 11 §:n 1 momentin mukaan asianosaisena pidetään hakijaa, valittajaa sekä muuta, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee.

10. Myöskään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain valmisteluasiakirjoissa ei ole tarkempia kannanottoja asianosaisen käsitteen tulkinnasta. Sen sijaan muutettaessa tätä lakia edeltänyttä lakia yleisten asiakirjain julkisuudesta (83/1951), todettiin hallituksen esityksessä nimenomaisesti, että asianosaisjulkisuutta koskeneen 19 §:n mukainen oikeus olisi myös niillä, joita syystä tai toisesta ei asiaa käsiteltäessä ole pidetty asianosaisina, mutta joille olisi kuulunut asianosaisen asema (HE 89/1981 vp s. 4).

11. Ottolapseksi otettavan lapsen biologinen vanhempi on edellä mainittujen ottolapsilain säännösten ja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella sellainen henkilö, jonka oikeutta asia koskee. A:lle olisi kuulunut asiassa asianosaisen asema, mikäli isyys olisi ollut käräjäoikeuden tiedossa.

12. Muodollinen asianosaisasema oikeuskäsittelyssä voi jäädä syntymättä virheen tai tiedon puutteen vuoksi. On perusteltua katsoa, että asianosaisen oikeudet saada tieto oikeudenkäyntiasiakirjoista kuuluvat myös niille, joiden oikeutta asia myöhemmin esitetyn selvityksen mukaan koskee sillä tavoin, että heille olisi kuulunut asiassa asianosaisen asema. Tätä tulkintaa puoltaa se, että näillä tahoilla saattaa olla tarve saada tietoonsa kaikki oikeudenkäyntiasiakirjat harkitessaan edellytyksiä ylimääräiseen muutoksenhakuun asiassa taikka edellytyksiä uuden oikeudenkäynnin vireillepanoon perustuen siihen asiaan, jossa heille olisi kuulunut asianosaisasema.

13. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:lla on lapseksiottamisen vahvistamista koskeneen hakemusasian asianosaisena oikeus saada tietoonsa asian oikeudenkäyntiasiakirjat kaikilta osin.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan. Vahvistetaan, että A:lla on oikeus saada tietoonsa Helsingin käräjäoikeuden lapseksiottamisen vahvistamista koskevan hakemusasian 04/14593 oikeudenkäyntiaineistoon sisältyvä ottolapsineuvonnan antamista koskeva todistus kokonaisuudessaan. Asiakirjan antamisesta huolehtii A:n pyynnöstä Helsingin käräjäoikeus.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Pasi Aarnio, Juha Häyhä (eri mieltä), Jorma Rudanko ja Pekka Koponen. Esittelijä Elina Lampi-Fagerholm (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Esittelijäneuvos Lampi-Fagerholm: Korkein oikeus lausunee seuraavan.

Kysymyksenasettelu ja sovellettavat säännökset

A on vaatinut, että hänelle annetaan tieto hakemuksessa tarkoitetun lapseksiottamisen vahvistamista koskevan asian oikeudenkäyntiasiakirjoihin sisältyvästä todistuksesta ottolapsineuvonnan antamisesta myös siltä osin, kuin todistuksen on katsottu sisältävän salassa pidettäviä tietoja.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 7 §:n mukaan tuomioistuimelle toimitettu oikeudenkäyntiasiakirja on pääsääntöisesti julkinen. Lain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan oikeudenkäyntiasiakirja on kuitenkin pidettävä salassa siltä osin, kuin se sisältää arkaluonteisia tietoja henkilön yksityiselämään, terveydentilaan, vammaisuuteen tai sosiaalihuoltoon liittyvistä seikoista.

Sanotun lain 12 §:n 1 momentin mukaan asianosaisella on oikeus saada tieto muunkin kuin julkisen oikeudenkäyntiasiakirjan sisällöstä. Tätä oikeutta on säännöksen 2 momentissa rajoitettu tietyissä tilanteissa, joista nyt käsillä olevassa asiassa ei ole kysymys.

Asiassa tulee siten ratkaista, onko A lapseksiottamisen vahvistamista koskevassa asiassa sellainen asianosainen, jolla on oikeus oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain asianosaisjulkisuutta koskevien säännösten perusteella saada tieto oikeudenkäyntiasiakirjasta myös siltä osin, kuin se sisältää salassa pidettäviä tietoja.

A:n asema lapseksiottamisen vahvistamista koskevassa asiassa

A on katsonut olleensa lapseksiottamisen vahvistamista koskevassa asiassa asianosainen, koska hän on ottolapseksi 2.7.2004 annetun lapsen biologinen isä.

Lapseksiottamisesta annetun lain (ottolapsilaki) 29 §:n mukaan lapseksiottamisen vahvistamista koskeva asia pannaan käräjäoikeudessa vireille kirjallisella hakemuksella, jonka tekevät lapseksiottaja tai lapseksiottajat yhdessä. Lain 31 §:n mukaan alaikäisen lapsen vanhemmalle sekä lapsen huoltajalle ja holhoojalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi asiassa. Näillä kuultavilla on lain 32 §:n nojalla oikeus hakea muutosta lapseksiottamisen vahvistamista koskevassa asiassa annettuun tuomioistuimen päätökseen.

Ottolapsilain 9 §:n mukaan lapseksiottaminen voidaan erittäin painavasta syystä vahvistaa ilman vanhemman suostumusta, jos harkitaan, että lapseksiottaminen on ilmeisen ratkaisevasti lapsen edun mukaista ja että suostumuksen antamatta jättämiseen ei ole riittävää aihetta ottaen huomioon lapsen etu sekä lapsen ja vanhemman välinen kanssakäyminen, heidän välillään vallitseva suhde ja sen laatu. Pykälän 3 momentista ilmenee, että lapseksiottamista arvioidaan näiden harkintaperusteiden mukaisesti myös silloin, kun vanhemman olinpaikka on jäänyt tuntemattomaksi.

Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2009:40 todennut, lapseksiottamista vahvistettaessa keskeisessä asemassa on lapsen etu. Päätöksentekomenettelyn on turvattava myös vanhempien asema ja heidän mahdollisuutensa esittää näkemyksiään lapsen etuun sekä lapsen ja vanhemman suhteisiin liittyvistä seikoista, jollei laista tai päätöksestä nimenomaisesti muuta johdu. Ratkaisussa päädyttiin vahvistamaan ottolapsisuhde lapsen ja muun kuin tämän biologisen isän välille ilman lapsen biologisen isän suostumusta.

Ratkaisussa Todorova v. Italia vuodelta 2009 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin korosti sitä, että lapseksiottamista koskevassa asiassa lapsen biologista vanhempaa on kuultava myös siinä tilanteessa, että vanhemmuutta ei ole oikeudellisesti sitovasti vahvistettu. Ratkaisu koski Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitettua perhe-elämän suojaa tilanteessa, jossa kaksoset synnyttänyt äiti oli synnytyslaitoksella luopunut lapsistaan mutta oli harkinnut luopumistaan uudelleen, kun lapset annettiin vajaan kuukauden kuluttua synnytyksestä adoptoitavaksi kuulematta äitiä ennen päätöstä. Ratkaisussa kiinnitettiin huomiota äidin ja lasten välillä jo syntyneisiin tosiasiallisiin siteisiin sekä siihen, että heidän välilleen olisi voinut kehittyä perhesuhde, jos äidin pyyntöihin adoptiomenettelyn keskeyttämisestä olisi suostuttu. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan äidin perhe-elämän suojaa oli loukattu, kun lapset oli häntä kuulematta annettu adoptoitavaksi.

Kuvattu lapseksiottamista koskevan lain sääntely sekä sitä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitettua perhe-elämän suojaa koskeva oikeuskäytäntö viittaavat siihen, että mainitussa laissa tarkoitettuna asianosaisena olisi lapsen ja ottovanhemman ohella pidettävä sellaista lapsen biologista vanhempaa, jonka kanssa lapselle voi kehittyä perhesuhde lapsen ja vanhemman välille jo syntyneiden tosiasiallisten siteiden vuoksi. Suostumus lapseksiottamiseen on tällöin tarpeen ja tällaista biologista vanhempaa sanotussa tarkoituksessa kuultava asian käsittelyssä. Silloin, kun lapsen isyyttä ei ole tunnustettu taikka vahvistettu isyyslaissa (700/1975) säädetyllä tavalla, lapsen biologisen isän kuuleminen suostumuksen hankkimiseksi edellyttää kuitenkin sitä, että käytettävissä on riittävä selvitys siitä, kuka lapsen biologinen isä on. Kuten ratkaisun KKO 2009:40 lopputuloksesta ilmenee, lapseksiottaminen voidaan vahvistaa ilman lapsen isän suostumusta myös tilanteessa, jossa lapsen äiti tietää lapsen isän, mutta on vastustanut isyyden selvittämistä eikä suostumusta tämän vuoksi ole ollut saatavissa. Huolimatta siitä, että vanhemman suostumusta ja kuulemista koskevalla sääntelyllä on pyritty turvaamaan vanhempien asema asian käsittelyssä, arvioinnissa ovat lapsen etua koskevat näkökohdat ratkaisevia.

Asiakirjoista ilmenee, että lapseksiottaminen on vahvistettu Helsingin käräjäoikeuden päätöksellä 2.7.2004. Kysymyksessä on ollut hakemusasia, jossa hakijaksi ja ottoäidiksi on merkitty B ja asiaan osalliseksi ja ottolapseksi C. Asiaa koskevaan hakemukseen on asiakirjojen mukaan liitetty lapsen äidin antamasta suostumuksesta laadittu asiakirja, mutta vastaavaa merkintää lapsen isän antamasta suostumuksesta ei ole. Hakemukseen annetusta päätöksestä ei myöskään ilmene, että lapsen isää olisi asian käsittelyssä kuultu eikä menettelyä tältä osin ole perusteltu.

B:n vastauksesta Korkeimmalle oikeudelle ilmenee, ettei C:n biologisesta isästä ole hänen ja C:n biologisen äidin D:n välillä ollut epäselvyyttä. Myös A on tiennyt olevansa C:n biologinen isä tämän syntymästä alkaen. A on asiassa kertonut saaneensa kuulla lapseksiottamisen vahvistamisesta vasta käräjäoikeuden päätöksen tultua lainvoimaiseksi. B:n mukaan A:ta ei tuossa oikeudenkäynnissä kuitenkaan kuultu, koska tämän isyyttä ei ollut vahvistettu oikeudenkäynnin ajankohtana.

C:n biologisen isän henkilöllisyyttä ei näin ollen ole saatettu käräjäoikeuden tietoon asiaa käsiteltäessä eikä A:lle ole siten voitu varata tilaisuutta antaa suostumustaan lapseksiottamiseen ja tulla kuulluksi asiassa lapseksiottamisen vahvistamisesta annetun lain pääsääntöjen edellyttämin tavoin. Käräjäoikeus on vahvistanut lapseksiottamisen vaatimatta selvitystä lapsen biologisesta isyydestä. A ei siten ole ollut oikeudenkäynnissä osapuolena taikka kuultavana. Hänen asianosaisasemansa tuossa oikeudenkäynnissä määräytyy näin ollen sen mukaan, olisiko häntä pitänyt kuulla asiaa käsiteltäessä.

Olisiko A:ta pitänyt kuulla lapseksiottamista koskevassa asiassa?

Muodollinen asianosaisasema oikeudenkäynnissä voi jäädä syntymättä virheen tai tiedon puutteen vuoksi. Tämän vuoksi on perusteltua katsoa, että asianosaisen oikeus saada tieto oikeudenkäyntiasiakirjoista kuuluu myös sille, jonka oikeutta asia myöhemmin esitetyn selvityksen mukaan koskee sillä tavoin, että kyseiselle henkilölle olisi kuulunut asiassa asianosaisen asema.

Selvityksenä isyydestään A on esittänyt Satakunnan maistraatin 3.4.2009 antaman päätöksen isyyden tunnustamista ja vahvistamista koskevassa asiassa sekä saman maistraatin 2.7.2009 antaman päätöksen asiavirheen korjaamista koskevassa asiassa. Esitetyn selvityksen perusteella A on C:n biologinen isä, mikä seikka tosin on ollut B:n tiedossa jo lapseksiottamista koskevaa asiaa käsiteltäessä.

C on syntynyt biologisen äitinsä ja B:n perheeseen vuonna 1998. Hänen biologinen äitinsä on kuollut keväällä 2004. B on adoptoinut C:n tämän jälkeen saman vuoden kesällä. Asiassa ei ole tullut ilmi selvitystä, jonka vuoksi olisi aihetta epäillä, etteikö B:n ja C:n välille olisi jo tuolloin kehittynyt vakiintunut ja C:n etua palveleva läheinen perheyhteys. Selvitystä siitä, että tällainen perheyhteys olisi kehittynyt C:n ja A:n välille, ei ole esitetty. C:n biologisen isän selvittäminen tämän suostumuksen hankkimiseksi ja kuulemiseksi vastoin B:n ilmeistä tarkoitusta ei siksi ole ollut välttämätöntä. Tämän vuoksi A, joka on pannut vireille isyyden vahvistamista koskevan asian vasta vuonna 2009, ei ole ollut asianosaisen asemassa lapseksiottamisen vahvistamista koskevan asian käsittelyssä eikä hänellä näin ollen ole oikeutta saada oikeudenkäyntiasiakirjoista tietoa siltä osin kuin ne sisältävät salassa pidettävää tietoa.

Näillä perusteilla Korkein oikeus ei muuttane hovioikeuden päätöksen lopputulosta.

Oikeusneuvos Häyhä: Hyväksyn mietinnön.